lauantai 2. elokuuta 2014

Uudet haasteet

Kesä on kyllä ihanaa aikaa. Nautin auringonpaisteesta, lämmöstä, ja kaikesta, mitä kesä tuo tullessaan. Hyttysistä, mäkäräisistä, paarmoista ja amppareista en niinkään välitä, etenkään jos ne päättävät iskeä kiinni.
Kesä toi tullessaan tänä vuonna hiukan erilaista puuhaa, mitä yleensä olen saanut. Tänä vuonna me mieheni kanssa ostimme itsellemme omakotitalon. Pihastamme löytyi onnekseni marjapuskia muutamia, joihin kävin rastasverkotkin ostamassa, jotta varmasti saisimme itsekkin nauttia sadosta. Isohko omenapuu notkuu omenoista, joita näyttäisi olevan tulossa runsaasti. Ihanaa :)
Lapset ovat nauttineet uima-altaastaan, jossa ovat saaneet polskia niin paljon, kuin ovat halunneet. Vielä on hiukan remppaa jäljellä, mutta pian se tuleva muuttommekin koittaa ja pääsen järkkäilemään tavaroita omille paikoilleen. Samalla kauhulla mietin, miten paljon taas sitä lankaa löytyykään kätköistä, joiden olemassaolon olen kenties jo unohtanut ;) Edellisen kerran muuttaessamme neljä vuotta sitten sitä lankaa oli äitiyslaatikon (se ruskea pahvilaatikko, joka on äippäakkauksen suojana) verran tungettuna täyteen lankaa ja köytettynä teipillä kiinni ;) Nyt niitä lankoja on kaksi sängynaluslaatikollista + jokunen kerä enempikin jossain vaatehuoneen peränurkassa.. hups.. pitänee kiikuttaa niitä jo etukäteen jemmaan uuden kodin varastoon piiloon katseilta ;)

Lasten telmiessä takapihalla, millon uiden, milloin muuta touhuillen, olen mä istuskellut rappusilla tai muutoin pihalla neuloskellen villasukkaa..
Saa nähdä, millon valmistuvat, tai kenelle nuo jalkaan lopulta päätyvät. Aluksi ajattelin tehdä ne itselleni, mut mieli on vaihtunut useita kertoja jo matkan varrella. Typillistä minulle :)

Täällä on mulla ollut myös muutakin puuhaa. Sellaista, josta en juurikaan nauti. Alueella on etanoita, tai kotiloita, riesaksikin asti. Tiedätkö, miltä tuntuu, tai kuulostaa astua etanan päälle? Minä tiedän. Valitettavasti.
Noihin ei auta muu, kuin sitkeästi vaan noukkia kaikki pois ja tuhota ja toimittaa pois tontilta. Saa nähdä, millon ne viimein loppuisivat kokonaan.

Tässä erään iltapäivän saalis. Ja en siis noukkinut noita kovinkaan isolta alueelta, enkä kauaa. Noita on oikeasti paljon!

Ja oman talon myötä sitä saa opetella myös kukkien tunnistamista, kun mulla ei ole hajuakaan noiden kaikkien kasvien ja kukkien nimistä, tai muutoinkaan tietoa, miten mitäkin oikeasti kuuluisi hoitaa :)

Aurinkoista kesää kaikille lukijoilleni