Kesä

Taas on vierähtänyt useampikin kuukausi ilman, että olen suonut tälle blogilleni ajatustakaan. Paljon on myöskin tapahtunut. Vuosi sitten olisi mieleni tehnyt kovasti julkaista päivityksiä useamminkin, mutta kokoaikainen pahoinvointi hillitsi kaikkea tekemistä. Aluksi ajattelin pahoinvoinnin olevan ohimenevää ja asennoiduin ajatukseen, et tuskinpa se kauaa kestäisi. Niinpä, kaikki on suhteellista. Olin tuolloin tehnyt vastikään testin, johon piirtyi kaksi toivottua pientä viivaa. Kolme kuukautta sit lopulta sain potea pahoinvointia ja oksentelua. Ja voin kertoa, että odotusta oli aikas vaikeaa pitää salassa juurikin tuon oksentelun vuoksi. Onneksi lapset olivat niin pieniä, etteivät osanneet ihmetellä, miksi äitin piti käydä tosi monta kertaa päivässä vessassa juttelemassa norjaa ;) Tuon pahoinvointini vuoksi olo oli jo todella heikko ja olin valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa oloni helpottumiseksi. Sainkin sitten suosituksen kaveriltani pahoinvointirannekkeisiin, joiden teho perustuu akupunktiopisteisiin. Kieltämättä suhtauduin noihin rannekkeisiin todela epäileväisesti, enkä uskonut niiden tehoon alkuunkaan. Silti kävin ne apteekista itselleni ostamassa ja kappas, nehän oikeasti toimi! Ennen rannekkeita kun kävin sitä norjaa vessassa juttelemassa 7 kertaa päivässä, välillä enemmänkin, niin rannekkeiden myötä oksenteluja oli vain 1-3 kertaa päivässä. Eli toisinsanoen, nyt voin minäkin noita rannekkeita suositella muillekkin, ne tuntuu oikeasti tehoavan :) (ja tämä ei ollut maksettu mainos)
Lopulta sen 3 kk:n jälkeen sain jättää rannekkeet pois ja keskittyä odotuksen ihanuuteen. Viimein toukokuun alussa sain pienen, miltein viisi kiloisen, tyttären syliini. Nyt on jo ristiäiset vietetty ja pikkusisko on tullut isolleveljelle ja isollesiskolle todella tärkeäksi. Pikkuinen saa pusuja ja haleja osakseen joka aamu ja ilta ja monia monituisia kertoja myös päivällä. Ja jos vauva sattuu jokeltelemaan, juoksee ylpeä isosisko (2v) kovaa vauhtia ja huutaa "tutti!" :) Meidän pienokaisemme on iältään vasta 2,5kk, mutta silti hän jo treenaa kovasti masulleen kääntymistä (vielä on vain käsi hiukan tiellä) ja jokeltelee ja nauraa paljon sisaruksilleen ja kaikille, jotka vain haluavat hänen kanssa seurustella :)

Nyt on jo sukkapuikotkin kaiveltu esille ja neulomuksiakin on syntynyt. Neuloin odotusaikana pikkuisellemme sukat, jotka sairaalaankin mukaan pakkasin:



 Sukat näyttävät isoilta, kun nappasin ne just käytöstä suoraan kuvattaviksi :) Lankana oli seiskaveikan sateenkaari ja valkoinen kotikulta sukkalanka (3.25 bambut)

Ja koska olin tehnyt vauvalle sukat ja poikakin oli saanut vastikään uudet sukat, piti tietysti meidän Pikku Myyllekkin tehdä sukat. Ja koska hän on perinyt veljeltään villasukkia, eikä sinänsä olisi varsinaisesti ollut puutetta villasukille, päätin tehdä hänelle tyttömäisemmät sukat.. tai oikeastaan kahdetkin. Pitäähän sitä prinsessalla useammatkin sukat olla ;)

 

 Nallen kukkaketo (ruusu) löytyi jemmastani ja se päätyi olgakuviolla varustettuna Pikku Myyn sukiksi

  

Toisina sukkina Pikku Myy sai raidalliset sukat, joissa lankoina sateenkaari seiskaveikka ja kotikulta sukkalanka. Ja voin kertoa, että pieni neiti oli erittäin ylpeä uusista sukistaan ja niitä esiteltiin kaikille "Kato, äiti teki" :) 

Saatoin mahdollisesti jo aiemmin  kertoakkin, että meistä tuli jälleen kummeja pienelle pojalle. Alku vuodesta tekaisinkin pienelle kummipojallemme sukat, jotei pienet varpaat vain palelisi ja tämmöiset niistä tuli:

 Lankana oli kotikulta sukkalanka

Ja aiemmin kerroinkin, että tein siskoni tyttärelle ristiäislahjaksi vaunuihin peiton. Yritin selailla postauksia taaksepäin, mutten ainaskaan äkkiseltää kuvaa peitosta löytänyt. Joten tässä tämä peitto viimein on:

Naamakirjasta sain kanssa neulojalta (tai tässä tapauksessa virkkaajalta) ohjeen tuohon neliöön ja niin lähti virkkaaminen käyntiin :) Hiukan meinasi olla haastava projekti, kun tuota peittoa virkkatessani oli juuri tuo alkuraskauden pahoinvointi päällä, eikä olisi hirmuisesti innostanut virkata.. Mutta lopussa kiitos seisoo, taitaa joku sanontakin kertoa ja sain viimein peiton ajoissa valmiiksi ja pakattua lahjakassiin. Lankana käytin kotikulta sukkalankaa ja 3,5 koukkua.

Tiskikukkia on taas valmistunut, mut niistä en ole ede kuvia napannut. Tekeillä on myös itselle sukatkin, mut se brojekti on nyt hiukan jäissä. Teimme mieheni kanssa elämämme isoimman ja kalleimman ostoksen, joka on vienyt nyt huomiomme täysin. 

Kesä on myös tunnetusti rakkauden aikaa ja tänä kesänä saammekin juhlia kaksiakin häitä. Toiset häät olivat jo lauantaina ja toiset ovat kuukauden päästä. Omista häistämme on kulunut jo neljä vuotta, vaikka toisaaltaan tuntuukin, et vastahan sitä vastasimme papin kysymykseen "tahdon".

 Aurinkoista kesää kaikille, toivottavasti ihanaa aurinkoa riittää vielä pitkään :)