lauantai 2. elokuuta 2014

Uudet haasteet

Kesä on kyllä ihanaa aikaa. Nautin auringonpaisteesta, lämmöstä, ja kaikesta, mitä kesä tuo tullessaan. Hyttysistä, mäkäräisistä, paarmoista ja amppareista en niinkään välitä, etenkään jos ne päättävät iskeä kiinni.
Kesä toi tullessaan tänä vuonna hiukan erilaista puuhaa, mitä yleensä olen saanut. Tänä vuonna me mieheni kanssa ostimme itsellemme omakotitalon. Pihastamme löytyi onnekseni marjapuskia muutamia, joihin kävin rastasverkotkin ostamassa, jotta varmasti saisimme itsekkin nauttia sadosta. Isohko omenapuu notkuu omenoista, joita näyttäisi olevan tulossa runsaasti. Ihanaa :)
Lapset ovat nauttineet uima-altaastaan, jossa ovat saaneet polskia niin paljon, kuin ovat halunneet. Vielä on hiukan remppaa jäljellä, mutta pian se tuleva muuttommekin koittaa ja pääsen järkkäilemään tavaroita omille paikoilleen. Samalla kauhulla mietin, miten paljon taas sitä lankaa löytyykään kätköistä, joiden olemassaolon olen kenties jo unohtanut ;) Edellisen kerran muuttaessamme neljä vuotta sitten sitä lankaa oli äitiyslaatikon (se ruskea pahvilaatikko, joka on äippäakkauksen suojana) verran tungettuna täyteen lankaa ja köytettynä teipillä kiinni ;) Nyt niitä lankoja on kaksi sängynaluslaatikollista + jokunen kerä enempikin jossain vaatehuoneen peränurkassa.. hups.. pitänee kiikuttaa niitä jo etukäteen jemmaan uuden kodin varastoon piiloon katseilta ;)

Lasten telmiessä takapihalla, millon uiden, milloin muuta touhuillen, olen mä istuskellut rappusilla tai muutoin pihalla neuloskellen villasukkaa..
Saa nähdä, millon valmistuvat, tai kenelle nuo jalkaan lopulta päätyvät. Aluksi ajattelin tehdä ne itselleni, mut mieli on vaihtunut useita kertoja jo matkan varrella. Typillistä minulle :)

Täällä on mulla ollut myös muutakin puuhaa. Sellaista, josta en juurikaan nauti. Alueella on etanoita, tai kotiloita, riesaksikin asti. Tiedätkö, miltä tuntuu, tai kuulostaa astua etanan päälle? Minä tiedän. Valitettavasti.
Noihin ei auta muu, kuin sitkeästi vaan noukkia kaikki pois ja tuhota ja toimittaa pois tontilta. Saa nähdä, millon ne viimein loppuisivat kokonaan.

Tässä erään iltapäivän saalis. Ja en siis noukkinut noita kovinkaan isolta alueelta, enkä kauaa. Noita on oikeasti paljon!

Ja oman talon myötä sitä saa opetella myös kukkien tunnistamista, kun mulla ei ole hajuakaan noiden kaikkien kasvien ja kukkien nimistä, tai muutoinkaan tietoa, miten mitäkin oikeasti kuuluisi hoitaa :)

Aurinkoista kesää kaikille lukijoilleni


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kesä

Taas on vierähtänyt useampikin kuukausi ilman, että olen suonut tälle blogilleni ajatustakaan. Paljon on myöskin tapahtunut. Vuosi sitten olisi mieleni tehnyt kovasti julkaista päivityksiä useamminkin, mutta kokoaikainen pahoinvointi hillitsi kaikkea tekemistä. Aluksi ajattelin pahoinvoinnin olevan ohimenevää ja asennoiduin ajatukseen, et tuskinpa se kauaa kestäisi. Niinpä, kaikki on suhteellista. Olin tuolloin tehnyt vastikään testin, johon piirtyi kaksi toivottua pientä viivaa. Kolme kuukautta sit lopulta sain potea pahoinvointia ja oksentelua. Ja voin kertoa, että odotusta oli aikas vaikeaa pitää salassa juurikin tuon oksentelun vuoksi. Onneksi lapset olivat niin pieniä, etteivät osanneet ihmetellä, miksi äitin piti käydä tosi monta kertaa päivässä vessassa juttelemassa norjaa ;) Tuon pahoinvointini vuoksi olo oli jo todella heikko ja olin valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa oloni helpottumiseksi. Sainkin sitten suosituksen kaveriltani pahoinvointirannekkeisiin, joiden teho perustuu akupunktiopisteisiin. Kieltämättä suhtauduin noihin rannekkeisiin todela epäileväisesti, enkä uskonut niiden tehoon alkuunkaan. Silti kävin ne apteekista itselleni ostamassa ja kappas, nehän oikeasti toimi! Ennen rannekkeita kun kävin sitä norjaa vessassa juttelemassa 7 kertaa päivässä, välillä enemmänkin, niin rannekkeiden myötä oksenteluja oli vain 1-3 kertaa päivässä. Eli toisinsanoen, nyt voin minäkin noita rannekkeita suositella muillekkin, ne tuntuu oikeasti tehoavan :) (ja tämä ei ollut maksettu mainos)
Lopulta sen 3 kk:n jälkeen sain jättää rannekkeet pois ja keskittyä odotuksen ihanuuteen. Viimein toukokuun alussa sain pienen, miltein viisi kiloisen, tyttären syliini. Nyt on jo ristiäiset vietetty ja pikkusisko on tullut isolleveljelle ja isollesiskolle todella tärkeäksi. Pikkuinen saa pusuja ja haleja osakseen joka aamu ja ilta ja monia monituisia kertoja myös päivällä. Ja jos vauva sattuu jokeltelemaan, juoksee ylpeä isosisko (2v) kovaa vauhtia ja huutaa "tutti!" :) Meidän pienokaisemme on iältään vasta 2,5kk, mutta silti hän jo treenaa kovasti masulleen kääntymistä (vielä on vain käsi hiukan tiellä) ja jokeltelee ja nauraa paljon sisaruksilleen ja kaikille, jotka vain haluavat hänen kanssa seurustella :)

Nyt on jo sukkapuikotkin kaiveltu esille ja neulomuksiakin on syntynyt. Neuloin odotusaikana pikkuisellemme sukat, jotka sairaalaankin mukaan pakkasin:



 Sukat näyttävät isoilta, kun nappasin ne just käytöstä suoraan kuvattaviksi :) Lankana oli seiskaveikan sateenkaari ja valkoinen kotikulta sukkalanka (3.25 bambut)

Ja koska olin tehnyt vauvalle sukat ja poikakin oli saanut vastikään uudet sukat, piti tietysti meidän Pikku Myyllekkin tehdä sukat. Ja koska hän on perinyt veljeltään villasukkia, eikä sinänsä olisi varsinaisesti ollut puutetta villasukille, päätin tehdä hänelle tyttömäisemmät sukat.. tai oikeastaan kahdetkin. Pitäähän sitä prinsessalla useammatkin sukat olla ;)

 

 Nallen kukkaketo (ruusu) löytyi jemmastani ja se päätyi olgakuviolla varustettuna Pikku Myyn sukiksi

  
Toisina sukkina Pikku Myy sai raidalliset sukat, joissa lankoina sateenkaari seiskaveikka ja kotikulta sukkalanka. Ja voin kertoa, että pieni neiti oli erittäin ylpeä uusista sukistaan ja niitä esiteltiin kaikille "Kato, äiti teki" :) 

Saatoin mahdollisesti jo aiemmin  kertoakkin, että meistä tuli jälleen kummeja pienelle pojalle. Alku vuodesta tekaisinkin pienelle kummipojallemme sukat, jotei pienet varpaat vain palelisi ja tämmöiset niistä tuli:
 Lankana oli kotikulta sukkalanka

Ja aiemmin kerroinkin, että tein siskoni tyttärelle ristiäislahjaksi vaunuihin peiton. Yritin selailla postauksia taaksepäin, mutten ainaskaan äkkiseltää kuvaa peitosta löytänyt. Joten tässä tämä peitto viimein on:

Naamakirjasta sain kanssa neulojalta (tai tässä tapauksessa virkkaajalta) ohjeen tuohon neliöön ja niin lähti virkkaaminen käyntiin :) Hiukan meinasi olla haastava projekti, kun tuota peittoa virkkatessani oli juuri tuo alkuraskauden pahoinvointi päällä, eikä olisi hirmuisesti innostanut virkata.. Mutta lopussa kiitos seisoo, taitaa joku sanontakin kertoa ja sain viimein peiton ajoissa valmiiksi ja pakattua lahjakassiin. Lankana käytin kotikulta sukkalankaa ja 3,5 koukkua.

Tiskikukkia on taas valmistunut, mut niistä en ole ede kuvia napannut. Tekeillä on myös itselle sukatkin, mut se brojekti on nyt hiukan jäissä. Teimme mieheni kanssa elämämme isoimman ja kalleimman ostoksen, joka on vienyt nyt huomiomme täysin. 
Kesä on myös tunnetusti rakkauden aikaa ja tänä kesänä saammekin juhlia kaksiakin häitä. Toiset häät olivat jo lauantaina ja toiset ovat kuukauden päästä. Omista häistämme on kulunut jo neljä vuotta, vaikka toisaaltaan tuntuukin, et vastahan sitä vastasimme papin kysymykseen "tahdon".


 Aurinkoista kesää kaikille, toivottavasti ihanaa aurinkoa riittää vielä pitkään :)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vuosi 2014

Niin se vierähti jälleen vuosi nopeasti eteenpäin. Jotenkin aikuisen silmin tuntuu vuosien kuluvan paljon nopeammin, mitä nuorempana. Tuolloin oli odotuksia siitä, kun on viimein joskus aikuinen. Ja hups vaan, sitä huomaakin olevansa jo vaimo ja äiti :)

Vuoden vaihtuessa mietin, pitäisikö sitä tehdä niitä uuden vuoden lupauksia, mut päädyin olemaan kuitenkin tekemättä mitään erityisiä lupauksia. Nyt en edes tehnyt sinänsä mitään langanostolakkoakaan, mut en sitä aio myöskään liiemmin hamstrata. Josko saisin noita edellisiäkin keriä tuhottua :)

Joululahjaksi tein joitain käsitöitä, joista nyt pieni kooste:

 Kummipoikien lapasia

 Pojalle lapaset, koko 4 vuotiaalle sopivat
lankana kotikulta sukkalanka
 sukat kokoa 38, seiskaveikka+ kotikulta sukkalanka

 koko n. 30 Lankana seiskaveikka+ raita

 Nämä sukat jäivät viel odottamaan saajaansa lahjalaatikkoon.
Koko n. 37-38 lankana seiskaveikkaa


Lisäksi virkkasin siskon tyttärelle vauvanpeiton kastelahjaksi, siitä kuvaa myöhemmin. 
Ja kuten joku varmaan huomasikin, olen viimein opetellut körttisukkien mallineuleen ;)

 Nämä kuvassa olevat sukat ja kämmekkäät saivat omikseen kerhotädit. 

Tammikuussa on valmistunut jo yksi pari lapasia ja toinen pari hyvää vauhtia valmistumassa myös. Ei liene tarvi kysyä, mitähän mallia olen niihin(kin) käyttänyt :)

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! Toivottavasti sitä luntakin saataisiin viimein maahan saakka..

P.S.
Jätä jokin merkki käynnistäsi, olisi kiva kuulla onko täällä ketään lukijaa enään jäljellä..
 


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Aika langanostolakolle??

Järjestelin pitkästä aikaan hiukan lankojani ja järkytyin. Lankaa olikin paljon enemmän, kuin olin luullut. Nyt alkaa kyl langan ostamisen suhteen lakko. Katsotaan, kuinka kauan lakkoni pitää, mut toivon, että ainakin niin pitkään että nuo röykkiöt hupenee huomattavasti. Ja tosiaan, noiden lankaröykkiöiden alla ei ole sohvatyynyjä tms, vaan vain lankaa.. 
Tässä siis seiskaveikat, nallet isoveikat ja muut sukkalangat..

Tässä kaikki langat, joita löysin. Kuvan ottamisen jälkeen löytyi viel lisää lankaa.. hups..


miamia, bambua, sukkalankaa, woolia, pörrölankaa...

perjantai 12. heinäkuuta 2013

kesä

Nyt on taas ne hetket, joita aina hiukan odottelee, mutta samalla jo alkaa vähän pelkäämäänkin. Nämä päivät saavat jalat ihan kuin itsestään hiipimään kohti kauppoja ja lankahyllyjä ja tuomaan erinäköisiä keriä kotiin jemmaan ja pian sitä huomaa, kuinka salakavalasti niitä keriä on taas siunaantunut PALJON. Niin paljon, etteivät ne enään edes mahdu niihin kahteen laatikkoon, jotka on itse langoilleen hommannut ja päättänyt samalla, että lankojen ON MAHDUTTAVA niihin laatikoihin ja uusia laatikoita ei ole lupa ostaa. Niinpä niin. Sitä tulee vaan hamstrattua niitä alelankoja kaupasta ja samalla niitä poistuvia lankoja, joita ihan varmasti just sillon tarvitsee, kun niitä ei enään mistään saa. Ihan varmasti. Ja entäs sitten ne ihanat uudet langat, ja uudet värit!?! Niiden kohdalla yritän aina ottaa itseäni niskasta kiinni ja tsempata kävelemään ohi. Annan kyllä luvan käydä niitä keriä ihailemassa hyllyssä ja saan luvan jopa poimia kerän käsiini ja silitellä, mutta niitä EI saa ostaa. Yritän perustella aina kieltoa, että ensin on tuhottava kotoa vanhoja lanhoja pois ja lankojen on mahduttava niihin laatikoihinsa ja vasta sit saan ostaa uuden kerän uutta lankaa. Poikkeuksena se, jos on tehtävä lahjaksi jollekkin sukat tms ja siihen tarvitsee juuri sitä tiettyä lankaa, mitä ei kotona ole. Mutta jemmaan ei sitä uutuus lankaa osteta.
Aika hyvin on nuo omat kieltoni tepsineetkin. Siis aiempina vuosina, vielä en ole (onneksi) niitä uutuus lankoja nähnyt livenä. Joskus alkukesästä järkkäsin noita lankojani ja huomasin laatikossa useita keriä oranssia seiskaveikkaa, tennessee-lankaa keltaisena ja sähkön sinisenä (oli joskus -30% lapaulla merkattuna kaupassa, ja oli pakko ostaa.. en kyl enään ymmärrä miksi..), seiskaveikan jättiraitaa, PALJON, ihan liian paljon pörrölankaa. Lankaa, josta joskus tehtailin monet kaulahuivit, mut nekään ei taida enään olla muodissa ja ei kyl yhtään kiinnosta niistä mitään tehdä. Paljon siis lankaa, jotka on olleet kauan, ja joita joko ei raaksitse käyttää, tai joita vaan ei tule käytettyä. Nyt syyllistyin ostamaan sateekaarenväristä seiskaveikan raitalankaa kerän jemmaan, kun se kerran poistuu, ja todella monta kerää Novitan bambua ja miamia.
Pitkään olin pyöritellyt käsissäni tiskikukan ohjetta ja lahjaksi saamaani yhtä tiskikukkaa. Lopulta rohkenin napata puikot käsiini ja kerän bambulankaa ja alkaa neulomaan. Eipä siinä nyt niin kauaa mennyt, eikä se nyt kuitenkaan ollut yhtään vaikeaa, kun kuvion hoksasi. Ensimmäisen lehdykän kanssa piti katsoa ohjetta rivi riviltä, sit saikin ohjeen pistää syrjään, kun muistin jo neuleohjeen ulkoa.
Ja uusi tiskikukka on jo puikoilla :) Saa nähdä rupeeko kaverit ja sukulaiset saamaan seuraavaksi noita lahjoikseen ;) Voin kyl hyvin kuvitella useamman kuvittelevan tuommoisia pöytäliinoiksi ;) Ja tuosta päätin mallia myös hyödyntää ja jatkojalostaa hiukan.. Näytän sit muutamien kuukausien päästä, mitä siitä syntyykään, kun ei tee, kuten ohje alunperin ohjeistaa :)

Kerin joskus aikoja sitten sellaisen ison jämälankakerän, johon liitin youtuben videon ohjaamalla tavalla langanpätkiä toisiinsa.
Tähän kerään tuli kuvaamisen jälkeen viel lisää lankaa. Kerästä tein aiemmin jo nämä sukat:
Ja lisäksi olin tehnyt useampia virkattuja neliöitä ikuisuusprojektiani, tilkkupeittoa, varten.
Nyt siitä kerästä syntyi sit jo toisetkin sukat, jotka näyttivät tältä:
Jostain syystä, vaikka itse näitä olen ihaillut ja tykkään sukista paljon, ne eivät muka ole parit !! Miehet.

Nyt tekeillä on joululahjasukat siskon tyttöselle. Pitää vaan neuloa niitä pienissä erissä ja salaa, ettei tuo esikoisemme arvaa mitään ja tunnista sit myöhemmin serkkunsa saamia sukkia samoiksi, joita äiti teki ;) Lisäksi mun oikea olkapää on alkanut oireilla. hartiaa ja käsivartta on jo n. viikon verran särkenyt jonkin verran. Olen yrittänyt venytellä ja käyttänyt sellasta patterilla toimivaa "hierojaa", jonka saa selkään kiinni. tarpeen tullen on sit jo turvauduttu särkylääkkeeseenkin. Mutta kun ei osaa neulomatta/virkkaamattakaan olla. Ja jollen nyt tee noita ilman stressiä, niin miettikääs millainen paniikki iskisi muuten tänäkin vuonna, kun jouluun olisi enään muutama viikko aikaa..

Aurinkoista kesää meille kaikille, nautitaan auringosta ja lämmöstä <3






lauantai 29. kesäkuuta 2013

Auringon paistetta :)


Neuloin toukokuussa lapsen kerhotädeille kiitokseksi kuluneesta kaudesta kämmekkäät, hoksasin vain, et niiden esittely oli unohtunut. Mutta kuten se sanontakin menee "parempi myöhään, kuin ei milloinkaan".


 
Seiskaveikkaa ja sateenkaari raita seiskaveikkaa

Ostin joskus kokeeksi Kotikulta sukkalankaa, kun nuo seiskaveikan ongelmat rupesi jo tympimään. Vauvan tumppuihin laitoin kotikultaa hiukan raidoiksi ja hoksasin sen olevan aivan ihanan pehmeätä. Niinpä innostuin kokeilemaan tuota brokenia sillä ja nämä ihanan pehmoiset lapaset siitä sitten syntyi:
Lapaset saavat odotella tovin, ennen kun pääsevät jonkun käsiä lämmittämään. Lahjalaatikkoon siis :)
Ja koskapa tykästyin tuohon lankaan, niin olihan sitä sitten tarjouskin hyödynnettävä, kun mainoslehtisessä luvattiin 2 kerää/5€ ja samoin oli puikkojakin 2 pkt/5€. Onneksi nuo viel sujahtivat lankalaatikon kätköihin suht vaivatta ;)




Jyväskylän keskustassa oli käsityökeskuksen edessä olevat puut saaneet uuden verhoilun omakseen ja lepakoita, lintuja ja perhosiakin bongailtiin. Ja olipa sinne ilmestynyt myös pari neulottua (?) linnunpönttöäkin :)

 Ja samaisesta paikasta on myös nämä viiritkin kuvattu. Ihanan värikästä <3

Taannoin kerroin tässä blogissanikin Matkalla mAMALIAan-blogin arvonnasta. ja kuinkas kävikään, minun nimeni nousi hatusta ja sain käydä valkkaamassa mieleiseni trikoopipon Neenuskan puodista. Pitkän, ja todella vaikean valinnan jälkeen päädyin valitsemaan lopulta tämän pipon *klik*
Kiitos siis sille onnettarelle, joka lippuni nosti , mä rakastuin pipooni heti, kun sen sain :)

Nyt työn alla on jälleen kerran useampi työ. Tekeillä on itselleni jämäkerästä olgan mallilla riemunkirjavaiset sukat, jotka ei taatusti ole samanlaiset raidoiltaan. (kerin pieniä jämälankanöttösiä isommaksi keräksi solmien ne youtubessa ohjeistetulla tavalla). Lisäksi tekeillä on virkatuista neliöistä peitto lähipiiriin loppuvuodesta syntyvälle vauvalle, tiskirätti virkaten, tiskikukka (elämäni ensimmäinen!!) ja sukat pojalleni. Siinäpä ne, mitkä nyt äkkiseltään muistan. Tokihan sitä pitää pari ikuisuusprojektiakin olla, joista ei sen enempää, ettei liikaa muistuisi mieleeni :D
Haaveissa olisi myös välillä jotain ommellakkin, mutta on vaan niin paljon helpompaa lasten päikkäreiden aikaan kaivella esille neule/virkkaus, kuin viritellä ompelukone, kaavat ja kankaat ja just, kun pääsee vauhtiin, herääkin lapsi/lapset. Ehkä siis sit joskus..

Nyt kuitenkin Ihanaa ja lämmintä kesää kaikille lukijoilleni! Jätäthän jonkin merkin käynnistäsi :)


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivä

Tänään on jo kolmas kerta, kun saan juhlia äitienpäivää äitinä. miten nopeasti tuo aika onkaan kulunut. Yli kolme vuotta sitten, kylmänä helmikuisena aamuna minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti pienelle pojalle. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, olen äiti kahdelle lapselle; pojalle ja vuoden vanhalle tytölle. Vuodet on vierineet nopeasti ja ovat opettaneet minulle paljon. Olen oppinut, mitä sana äidinrakkaus oikeasti tarkoittaa. Miten on valmis tekemään kaikkensa lastensa puolesta ja vuoksi. Minulla on lapset, jotka ovat oikeat Vaahteramäen Eemeli ja Pikku Myy. Poika on utelias ja kokeilunhaluinen, joka välillä tekee tuhmuuksia, hoksaamatta edes mitään väärää tekevänsä. Tyttö taas on nopea liikkeissään, kokeilun haluinen, näppärä kiipeilijä ja jos haluaa johonkin, menee läpi esteestä, kuin esteestä. Minun rakkaat lapseni <3

*****

Äitienpäivänä on yleensä tapana juhlistaa ja lahjoa äitejä ja mummoja. Tänä vuonna mummot saivat lahjoikseen tyynyliinat, joihin painoimme lasten käsien kuvia. Vanhamummo, eli minun mummoni ei tyynyliinaa saanut, vaan hänelle virkkasin elämäni ensimmäisen kolmiohuivin.
Lankana oli seiskaveikan raita, jota meni kolme kerää, ja 3,5 nron koukku. Huivista tuli juuri sopivan kokoinen, peitti alaselän, muttei mennyt peffan alle. Mummo kietoi huivin harteilleen ja kehui, miten lämmin se onkaan :)

Sain viimein ne siskoni miehen sukatkin valmiiksi. Hiukan meinasi olla haastava tuo työ solmun, ei niin mielenkiintoisen langan ja pienemmän grammamäärän vuoksi. Ja niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken, mutta onneksi sain "lainakerän" avuksi ja sain sukat tehtyä. Ja 146g tuli niille painoa. Jos olis ollut siis se 150g siinä kerässä, ni olis se lanka piisannut hyvin..
Ja lankana oli siis seiska veikan polkka ja 3.5 nron bambut

Kevät tuo tullessaan, äitienpäivän lisäksi, myös kerhojen loppumiset. Tänä keväänä halusin muistaa ihania kerhojen ohjaajia kämmekkäillä. Löysin naamakirjan lukuisista käsityöaiheisista ryhmistä kivan mallin, jota räjähtäväksi helmineuleeksikin kutsutaan. Malli oli todella helppo, ja niinpä sitä piti päästä heti kokeilemaan. ensin kokeilin tehdä lapaset, joissa kuvio näytti niin hienolta ja oli niin helppo, että kelpuutin kuvion lahjoihinkin. Kämmekkäistä ensimmäiset, jo eteenpäin luovutetut, näyttivät tältä:
lankoina musta ja sateenkaaren väriset seiskaveikat ja 3,5 nron bambut. Seuraavat kämmekkäät on viel "hiukan" vaiheessa; toisesta parista puuttuu peukut, ja toisista puuttuu peukkujen lisäksi kokonaan se toinen kämmekäskin :) Onhan täs viel aikaa, kun lahjat pitää luovuttaa eteenpäin vasta keskiviikkona ;)

***

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille äideille, mummoille ja muillekkin, Oikein ihanaa äitienpäivää!





P.S.
Käykääpä kurkkaamassa Matkalla mAMALIAan-blogia, sieltä löytyy mukava arvonta :)